Launeen kotihoitoalueen ulkoistus kahdelle yksityiselle yritykselle toi Lahden kaupungille kovasti tavoiteltuja säästöjä, mutta työntekijöille oman alueen jättäminen oli vaikea paikka. Ulkoistus koettiin rangaistukseksi, joka kohdistui omaan osaamiseen ja työntekoon. Lahden ulkoistusprosessista tehtiin tapaustutkimus, jossa kertynyttä tietoa voidaan hyödyntää myöhemmin sote-uudistuksessa.
Arja Lintermo, lähihoitaja ja JHL:läinen luottamusmies, oli työskennellyt 15 vuotta Lahden Launeen kotihoitoalueella. Rupeama päättyi toukokuussa 2015, kun alue ulkoistettiin kahdelle yksityiselle yritykselle.
Työpaikkaansa Lintermo ei ulkoistuksessa menettänyt, vaan työt jatkuivat kaupungin toisella kotihoitoalueella.
Ei liikkeen luovutukselle
Ulkoistusta edelsi Lintermon mukaan noin vuoden kestänyt epävarmuuden ja arvuuttelun ajanjakso, joka alkoi ensimmäisistä huhuista: Mikä kahdeksasta kotihoitoalueesta ulkoistetaan? Toteutetaanko ulkoistus liikkeen luovutuksena eli siirtyykö henkilöstö mukana? Saadaanko työpaikat pitää?
– Liikkeen luovutuksesta keskusteltiin, mutta henkilöstö ei halunnut sitä. Lisäksi tarvitsimme henkilöstöä myös muilla alueillamme, kertoo Ismo Rautiainen, joka toimi ulkoistuspäätöksen aikaan Lahden kaupungin vanhusten palveluiden ja kuntoutuksen johtajana. Nykyisin hän on hankejohtajana Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä.
Yrityksetkään eivät halunneet lähteä liikkeen luovutukseen, sillä ne pitivät uusien työntekijöiden rekrytointia joustavampana vaihtoehtona. Lisäksi ulkoistus toteutettiin kahden toimijan mallilla, joka ei liikkeen luovutuksen näkökulmasta ollut ihan yksinkertainen. Tässä mallissa uudet asiakkaat saavat valita oman palveluntuottajansa kahdesta vaihtoehdosta ja vanhat asiakkaat voivat puolestaan vaihtaa palveluntuottajaa niin halutessaan.
Ulkoistuksen aikaan Launeella työskenteli 40 henkilöä, joista vakituisia oli 27. Ketään ei irtisanottu, mutta määräaikaisten sopimuksia ei jatkettu. Lähes kaikki vakituiset halusivat jatkaa kaupungin työntekijöinä.
Ulkoistus oli suuri pettymys
Henkilöstölle ulkoistusprosessi oli raju ja traumaattinen kokemus. Siitä todistaa tuore tutkimus, joka selvitti ulkoistuksen vaikutuksia. Tutkimuksen teki Lappeenrannan teknillisen yliopiston Lahden yksikkö.
Tutkimushaastatteluihin osallistui 20 vakituista työntekijää, Arja Lintermo yhtenä heistä.
Ulkoistuksen kohdentuminen Launeeseen, omaan työskentelyalueeseen, oli henkilöstölle yllätys ja pettymys.
– Meillä oli hyvä työyhteisö, ja olimme kehittäneet toimintatapojamme. Toki meitä oli jo aiemminkin sanottu kalliiksi työntekijöiksi, sillä olimme olleet samassa paikassa töissä jo pitkään ja sairauspoissaolojakin oli paljon, Lintermo kertoo.
Ulkoistusprosessi oli henkilöstölle raju ja traumaattinen kokemus.
Ennen ulkoistuspäätöstä Lahden kaupunki oli laatinut tuottavuusohjelman. Sen mukaan omaa toimintaa ulkoistetaan, mikäli se olisi toiminnallisesti ja taloudellisesti perusteltua.
– Laune valikoitui, koska alueen kustannusrakenne oli kallis, ja toisaalta se oli riittävän iso kahdelle toimijalle, Ismo Rautiainen perustelee.
Työltä vietiin arvo
Lappeenrannan teknillisen yliopiston erikoistutkijan Lea Hennalan mukaan työntekijät kokivat ulkoistuksen rangaistuksena, joka kohdistui heidän osaamiseensa ja työntekoonsa. Omanarvontunne heikkeni, kun tehdyltä työltä vietiin arvo.
– Toisaalta työyhteisön yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyi, mutta samaan aikaan työilmapiirin koettiin huonontuneen sekä jaksamisongelmien ja sairauspoissaolojen lisääntyneen.
Useat työntekijät toivoivat, että yritykset olisivat lähestyneet heitä rekrytointimielessä. Toiveen takana ei ollut halu vaihtaa työnantajaa vaan testata omaa työmarkkinahoukuttelevuutta. Yhteydenottoja ei kuitenkaan tullut. Palveluntuottajat kertoivat myöhemmin, etteivät he korrektiussyistä halunneet rekrytoida kaupungin työntekijöitä.
Huomionarvoista on, että toinen iso muutos – työnantajan vaihdos vuoden 2017 alussa Lahden kaupungista Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymäksi – sujui lähes huomaamatta.
Alkunotkahduksesta normaaliin tasoon
Perehdytykseen kaupungin suunnitelmissa oli varattu kaksi viikkoa, mutta aika kutistui vajaaseen viikkoon. Perehdytys olikin yksi henkilöstöä eniten kuohuttaneista asioista, sillä henkilöstö koki joutuneensa vastaamaan siitä yksin.
– Perehdytys meni surkeasti. Meidän piti opettaa uudet toimijat alueeseen ja asiakkaisiin, mutta itse asiassa opetimme heille työtä aina insuliininpistosta alkaen. Meille jäi iso huoli asiakkaista. Tämän vuoksi ruohonjuuritason tekijät pitäisi ottaa mukaan prosessien suunnitteluun, Arja Lintermo sanoo.
”Ruohonjuuritason tekijät pitäisi ottaa mukaan prosessien suunnitteluun.”
Tutkimuksen mukaan asiakastyytyväisyys notkahti alussa. Kaupungin työntekijöistä puhuttaessa asiakkaat ja omaiset painottivat hyvää käyttäytymistä ja ammattitaitoa, kun taas yritysten uudet hoitajat mainittiin iloisina ja reippaina tyttöinä ja poikina. Alkunotkahduksesta selvittiin noin puolessa vuodessa, ja palvelukokemus oli vuoden 2017 keväällä samalla tasolla kuin kaupungin kotihoidon.
Professori Tuomo Uotilan mukaan ulkoistus laski kotihoitoalueen suunnitellun hoitotunnin laskennallista hintaa vuoden 2014 tasosta noin 26 prosenttia vuoteen 2016. Samalla ajanjaksolla kaupungin muiden kotihoitoalueiden keskimääräinen hoitotunnin laskennallinen hinta nousi vajaat 9 prosenttia.
Kilpailu vaatii muutoskykyä
Ismo Rautiainen painottaa tutkimuksen merkitystä.
– Julkisen palvelun tuotantoa, ulkoistuksia ja kilpailutuksia pitäisi tutkia paljon enemmän. Tämä oli meille oppimisprosessi, jossa tutkijat olivat mukana.
Rautiaisen mukaan Launeella oli todella pitkään työskennellyt henkilöstö, joka oli tottunut asioiden pysyvyyteen.
– Kuntahenkilöstön muutoksensietokyky vaikuttaa äärimmäisen huonolta: on totuttu siihen, että työ, työpaikka tai työyhteisö ei muutu. Tämä ei ole henkilöstön vika, vaan työnantajan pitäisi valmentaa henkilöstöä muutoksiin.
Arja Lintermo myöntää, että heikko muutoksensietokyky voi osittain pitää paikkansakin. Toisaalta tilanne ei ole ollut stabiili aikoihin: jatkuvasti on tehty uudistuksia, kehitetty toimintamalleja ja siirretty ihmisiä paikasta toiseen.
– Kilpailuun pitäisi vastata ja työtahtia saada kovemmaksi. Jaksamisessa auttaa asiakkailta tuleva palaute. Hehän ovat tärkeimpiä, Lintermo sanoo.